Päivä 12 | Arzua - Pedrouzo

Tämän päivän vaellus Arzuasta Pedrouzoon oli kevyehkö 21 kilometrin taivallus happirikkaassa tihkusateessa..:) Merja antoi polvelle lisää lepoaikaa lähettämällä reppunsa autokyydillä Pedrouzoon. Malla puolestaan esitteli aivan omaa luokkaansa olevan sadevarustuksensa..:) Ja jo aiemmin tapaamamme saksassa asuva suomityttö Eeva vaelti kanssamme suuren osan päivästä.

Olin aika vakuuttunut, että oma "nepparit kateissa"- tyyppinen halpahalli sadeviitta olisi lajinsa pohjanoteeraus kunnes Malla esitteli oman paistopussinsa..:) Vain paistimittari puuttuu..:)

Eksyttiin matkalla jotenkin kummasti tutustumaan perinteisen galicialaisen keittiön tulisijaan, minkä edustalla herra esitelmöitsijä halusi ottaa meistä tämän kuvan..:)

Galician sää on "tehdasasetuksissa" Leilan ja Mallan jarrutellessa baariin kahvitauolle..:)

Pedrouzoon saavuttiin dramaattisesti kulotus-savun läpi.

Pedrouzon lounaalla tarjoiltiin traktorimiesten annokset..:)

Traktorimiesten jälkiruokakahvin sekaan  ei tähän hätään löytynyt kermaa mutta onneksi löytyi edes pullo pontikkaa, niin ei tarvinnut kahvia ihan raakana juoda..:)

Illaksi viriteltiin pientä tapas-pöytää kun kokoonnuimme Leilan ja Merjan huoneeseen katsomaan futismatsia Real Madrid - Bayer Munchen..:)

Paulan kepsi näytti tälle päivälle 21,02km, 4:40 liikkeellä, 36min tauolla ja askeleita 29556.

Päivä 11 | Palas de Rei - Arzua

Palas de Rein majapaikka Pension Palas oli kerrassaan mainio majatalo. Lisäksi Palasin aamiainen kiilasi tämän Caminon aamiaisten ykköseksi runsaudessaan ja maukkaudessaan. Ja hyvä niin, sillä edessä oli Caminon pisin vaelluspäivä.

Matkaan päästiin aamusumussa, jota joku vääräleuka olisi voinut myös tihkusateeksi kutsua. Mutta sen verran hentoa pisaraa oli ilmoilla, että hyvin pärjäsi ilman sadeviittaakin. Päivän edetessä myös aamukosteudet väistyivät ja loppupäivä olikin kirkasta auringon paistetta aina Arzuan raitille saakka.

Malla, Merja ja Leila kurvaavat kohti Arzuaa.

Matkalla peltohommiin... Pidähän lakistasi kiinni eukkoseni...!

Sutinaa geokätköllä..:)

Päivän etappi oli tyypillistä vehreää galicialaista maaseutua lukuisine kylineen. Puolimatkan krouvissa tankit täytettiin herkullisella mustekala-annoksella ja lasillisilla viiniä.

Aikaisemmin mainitsemani useat jalkavaivat ovat viimepäivinä pysyneet hyvin hallinnassa ja osalla jopa hävinneetkin lähes kokonaan. Toisaalta laastarit ja polvituet ovat myös olleet ahkerassa käytössä. Päivän caminoprofiili ei ollut rankinta lajia mutta etapin 32 vaelluskilometriä nostivat rasitustasot jälleen keskiverto caminopäivää korkeammaksi. Merjan polvelle päivän rasitukset olivat liikaa ja loppumatkasta katsoimme parhaaksi antaa Merjan reppu allekirjoittaneen kannettavaksi. Näillä järjestelyillä koko ryhmä pääsi hienosti perille Arzuan raitille.

Arzuaan saapumista kippisteltiin ensimmäisen kerran jo 5km ennen Arzuaa..:)

Arzuan täyttävän ja maukkaan illallisen jälkeen oli ohjelmassa enää kansallisen "Veterano-päivän" juhlinta:) Juhlallisuudet olivat hartaat ja ytimekkäät kun majapaikan kuppilan Jose tasaili puolilitraa espanjalaista Veterano-brandia viiteen lasiin... Buenas noches..:)

Veterano juhlat Arzuassa:)

Loppusuora häämöttää... Enää 50km matkaa Santiagoon...

Retkikunnan navigointidatatoimikunnan toimeksiantamana tietoonne saatan: Päivän kilometrit 31,97, liikkeelläoloaika 6:59, tauolla 2:06, askelia 42700

Päivä 10 | Portomarin - Palas De Rei

Portomarinin sunnuntaiaamussa päästiin liikkeelle linnunlaulujen säestyksellä komeassa auringon paisteessa. Galician kelit olivat koko päivän niin oudolla tolalla, ettei vesisadetta saatu niskaan koko päivänä:)

Tämä käpy pääsi pelästyttämään Merjan tömähtämällä jakausta hipoen Caminon pintaan... Komia on käpy:)

Leila ja Merja matkalla kohti Palas De Rei:ta.

Askel on lennokas Palas De Rein lähestyessä:) Lennokkuutta saattaa lisätä omalta osaltaan Paulalla koeajossa olevat lentosukat:)

Mehiläisten kerrostalolähiö:) Reikätiiliverhoilun sisällä on tosiaan mehiläispönttöjä suojassa suuremmilta hunajavarkailta:)

Pulpo a la Gallega. Galicialaista vaelluspolttoainetta parhaasta päästä:)

Los coches.

Päivä 9 | Sarria - Portomarin

Sarriasta matkaan lähdettäessä oli Galician sää perusasetuksissaan heti aamusta lähtien. Harmaata, sateista ja lauantaiaamun tyhjät kadut... Aamiaiselle oli suunniteilla pysähtyä ensimmäiseen Caminon varressa auki olevaan kuppilaan, koska keli ei suuremmin houkutellut ylimääräiseen Sarria skannailuun aamupalan perässä. Kuinkas ollakkaan, tupsahdimme muutaman kilometrin aamukävelyn jälkeen saman ravintolan pihaan missä eilen syötiin illallinen. Hyväksi todettiin myös paikan aamiainen ja päivän vaellus sai jatkua tankit kananmunalla ja pekonilla täytettyinä kohti Portomarinia:)

Päivän vaellus eteni tyypillisissä Galician vehreissä ylämäkialamäki maisemissa. Päivän reitille osui lukuisia pieniä kyliä, joista muutamiin pysähdyimme kahvittelemaan. Yksi suomalainenkin tuli meitä vastaan ja kulki osan päivää kanssamme samaa matkaa. Sadetta ei lopulta riittänyt kuin aamupäiväksi ja loppupäivän paisteli vuorostaan aurinko upealta sinitaivaalta.

Repun sadesuojaa pakataan vauhdissa off-asentoon:)

Tästä Merjalla on enää 100kmn matka Santiagoon:)

Tänään ohitimme myös 100km Santiagoon-merkkipaalun. Se näkyy välittömästi Caminolla selvästi suurempana vaeltajien määränä. Vielä mahtuu oikein hyvin sekaan mutta eron kyllä huomaa selvästi.

Portomarin on erittäin idyllinen ja kaunis pikkukaupunki, joka koreilee Miño-joen rannalla. Rio Miño voisi kokonsa puolesta olla yhtä hyvin Rio Grande, koska se näyttää toisinpaikoin enemmän järveltä kuin joelta.

Portomarinissa oli ohjelmassa pyykkipäivä, joka sujui vaivatta kun koko ryhmän likapyykki mahtui samaan suureen pesukoneeseen. Lisäksi oli ohjelmassa Merjan nimipäivän ennakko-juhlatilaisuus, mitä Paula sulostutti nokkahuilukonsertilla:) Tarjolla oli viiniä ja pikkupurtavaa:)
Portomarinin lauantai-iltariennot olivat vähintäänkin rauhallista lajia mutta juuri sopivat parille oluelle ja mustekalailtapalalle:)

Leila ja Merja Portomarinin portilla.

Retkikunnan nokkahuiluosasto tiedottaa: Päivän kuljettu matka 22,72km, liikkeellä 4:57, tauolla 1:59, askelia 32243...

Päivä 8 | Triacastela - Sarria

Triacastelan Illassa nautitut siankorva-tapakset tuntuivat antavan extra-potkua allekirjoittaneen aamutoimiin:) Ja Galician sääkin tuntui olevan pois raiteiltaan tarjoillen upean aamusumun sekaan kirkasta auringon paistetta. Kun kaiken kukkuraksi osuimme monen mielestä matkamme parhaaseen aamiaisbaariin, oli asetelmat jotakuinkin täydelliset aloitella päivän vaelluspuhdetta kohti  Sarrian kaupunkia.

Valittavana oli kaksi hieman erimittaista reittiä, joista luulimme aluksi olevamme sillä lyhyemmällä reitillä. Useiden päivän mittaan kuultujen ristiriitaisten tietojen analysoinnin jälkeen valintamme kuitenkin vahvistui olevan juuri se pidempi versio:) Mutta hyvän reitin valitsimme! Maisemat olivat koko päivän erinomaiset, Caminon halkoessa Galician kumpuilevaa maalaismaisemaa. Seurailimme vuolaasti virtaavia jokia, ylittäen niitä välillä pitkin vanhoja upeita siltoja. 

Aamuruuhkan aikaan Lastresin pääkadulla..:)

Yksi päivän lukuisista joenylityspaikoista.

Mansikin poikakaveri El Toro.

Galician sää oli suurimman osan päivää pois tolaltaan tarjoillen upeaa auringon paistetta. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, vaan kyllä ne sateetkin sieltä lopulta niskaan saatiin juuri ennen Sarriaan saapumista.

Sarriaan buukattu Matiaksen majatalo yllätti tyhjyydellään. Paikalla oli ainoastaan yksi maalari, joka ei tiennyt koko majatalon olemassaolosta mitään. Neuvoa pulmiin lähdettiin hakemaan luonnollisesti viereisestä baarista... Siellä tiedettiinkin kertoa, että Siestalla oleva viereinen fotoliike hoitelisi Casa Matiaksen huoneiden luovutukset. Eipä siinä muu auttanut kuin koko ryhmä siestalle:) Olutta pöytään ja suomen ”kaunein / rumin kaupunki”- äänestys pystyyn:) Niissä merkeissä siesta kuluikin nopeasti, fotoliike aukesi ja päästiin vihdoinkin huoneisiimme.

Illalliselle buukkasimme itsemme muutaman kilometrin päähän Sarriasta maaseudulle. Ravintola oli upea, illallismenu loistava ja vielä autokyytikin kuului samaan kauppaan. Illallisen sulatteluun Maritta, Paula ja Malla tilasivat lähipubista talon omaa ”yrttilikööriä” joka yllätti hieman siinä mielessä, että myös sekoituksen viina oli selvästi kotipolttoista... Hyvät pontikat päivän päätteeksi:)

Tytöt kulmakuppilassa iltapontikalla..:)

Ja lopuksi vielä retkikuntamme navigointidataosaston virallinen tiedoitus: Päivän kuljettu matka 26,21km, liikkeelläoloaika 5:41, taukoa 1:06, keskinopeus 4,6km/h.

Päivä 7 | O Cebreiro - Triacastela

Tytöt Galician kukkuloiden kuulaassa aamussa.

Galician aamu yllätti kirkkaudellaan. Mutta poutasäästä huolimatta melko viileässä kelissä otimme suunnaksemme Triacastelan. Varpaat huolella teipattuina vaelsimme Galician kukkuloita vuoroin ylös ja sitten taas alas mutta kokonaisuudessa noin 600 metriä enemmän mentiin alas. Maisemat olivat koko matkan jälleen parasta A-ykköstä. Eikä sitten lopulta Galician oikutteleva sääkään tehnyt poikkeusta, vaan puolilta päivin saimme vastaamme parhaimmillaan vaakasuoraa räntäsadetta... Alempana sade tuli sitten puhtaasti vetenä, sateen vaihdellessa voimakkuutta hennosta tihkusta kunnon sateeseen. Hyvä, ettei olla sadeviittoja ihan turhan päiten mukaan otettu:)

Geokätkö on juuri löydetty:)

Joukoissamme on innokas geokätköilijä Paula, joka löysi päivän mittaan ennätykselliset neljä kätköä. Allekirjoittanutkin on päässyt kokeilemaan Paulan geokätkö-kepsiä ja tuulettamaan löytämisen riemusta:)
Päivän suurimmasta löydöstä vastasi kuitenkin Maritta, jonka silmiin osui Caminon varteen tipahtanut rahavyö. Siinä on sisältönä jonkun ehkä koko Camino budjetti. Ainoana johtolankana sisältä löytyi yksi ainoa email osoite. Tässä on juuri meneillään salapoliisin hommat, että saadaan palautettua rahavyö sen oikealle omistajalle joka kaikella todennäköisyydellä on kanadalainen. Uskon vahvasti, että löydämme vielä tuon kovanonnen vaeltajan:)

Josku voi valita off-road tai on-road Caminon..:)

Muutamia kilometrejä ennen määränpäätämme Triacastelaa pysähdyimme lounaalle ja samalla pitämään sadetta. Paikka oli todella loistava! Vaatteet kuivuivat takkatulen loisteessa ja ravintolan emäntä oli todella ystävällinen ja herttainen tapaus. Alkuruuaksi mustekalaa ja pääruuaksi lasangea, joka ylistettiin ainakin kolmesta suusta parhaaksi mitä olemme koskaan maistaneet! Eikä talon viineissäkään ollut moitteen sijaa..:)
Lounaan aikana myös sade lakkasi ja viimeiset kilometrit viehättävään Triacastelaan saimme vaeltaa jälleen auringon paisteessa:)

Mansikki on löytänyt aidan toiselta puolelta vihreämpää ruohoa..:)

Kirsikkapuut kukkivat Galician kukkuloilla.

Päivät 6 | Villafranca Del Bierzo - O Cebreiro

Villafranca Del Bierzon Hotel San Fransico pläjäytti maukkaat ja niin valtavat aamiaisbocadillot tiskiin, että suurimmalla osalla puolet aamiaisesta lähti tinapaperoituna mukaan päivän Caminolle:) Ilmassa oli jotain sumun ja tihkun sekaista kosteutta mutta niin vähän, ettei se riittänyt kastelemaan kulkijaa ja sadeviitat pysyivät vielä repussa. Päivän mittaan keli kirkastui ja iltapäivä oli jo tuttua t-paita keliä.

Omenapuut kukkivat El Bierzon pelloilla.

Camino etenee kohti Galiciaa ja kanervat peittävät vuorten ylärinteitä.

NiksiPirkkaan kuuma vihje... Tee se itse tuulimylly..:)

Tiedossa oli jo matkaan lähdettäessä, että päivä tulisi koettelemaan koko joukkoamme ainakin jossain määrin. Jokaisella oli jo valmiiksi varpaissaan pientä hiertymää, kulumaa ja nirhaumaa... Puhumattakaan pohkeiden ja reisien lihaksien särystä... Jostain syystä Camino3:n alkumatka on ollut sellaista lajia, että se on aiheuttanut em. tuntemuksia jo ennen puolimatkankrouvia enemmän kuin Camino1&2 yhteensä. Mutta nuo kaikki kuuluvat Caminon kulkemiseen ja tärkeintä on, että retkikuntamme voi henkisesti paremmin kuin hyvin:)

Vastaantulevaa liikennettä Caminolla, matkalla Galiciaan.

Tästä alkaa mustekalan syönti, säkkipillimusiikki ja oikuttelevat säät..:)

Päivän kovimmat koitokset osuivat viimeiselle viidelle kilometrille kun lähestyimme Galician kuuluisia
kukkuloita. Maisemien ollessa henkeäsalpaavan kauniit, Camino muuttui hyvinkin nousuvoittoiseksi nousten aina 1300 metrin korkeudessa väijyvään O Cebreiroon. Pientä extra-dramatiikkaa tarjosi allekirjoittaneen ja Marittan eksyminen Caminolta..:) Yhden risteyksen Camino-nuolet olivat piilossa viinitynnyrin takana ja kepsin mukaan taivalsimme suorinta tietä kohti O Cebreiroa... Huomattuamme tilanteen palasimme tältä kunniakierrokselta takaisin Caminolle. Virallinen selitys kuuluu niin, että päivän 32 kilometriä alkoivat loppupäivästä tuntumaan niin pliisulta vedolta, että halusimme pidentää matkaamme tuolla noin 2 kilometrin harhailulla..:)

Tämä päivä päätti myös syksyllä 2011 alkaneen Castilla y Leonin halki vaelluksen saavuttuamme ikivihreään Galiciaan. Heti Galician rajapyykin kohdalla tuli muutama tippa vettä muistutuksena Galician kuuluisan oikuttelevasta säästä:) Perille O Cebreiroon saavuimme väsyneinä ja huojentuneina. Erinomainen majapaikka (mihin Malla jo suunniteli muuttoa:)) ja loistava illallinen kruunasivat hienon vaelluspäivän. Nukkumatti tuli kylään O Cebreirossa kympin uutisten aikaan:)

Galician vehreillä kukkuloilla.

Ja loppuun vielä retkikuntamme vaellusdata-osaston johtaja Paulan tiedoitus:
Päivän kilometrit 32,17, liikkeellä oloaika 7:12, tauot:1:36, askelten määrä 43845... Illan askelveikkauksen voittaja oli Merja:)

Päivä 5 | Ponferrada - Villafranca del Bierzo

Ponferradan Hostel Nirvanan aamiainen ei ihan korreloinut majapaikan nimen kanssa ja matkaan lähdettiin paahtoleivän ja marmeladin voimalla. Koska aamiaisNirvana jäi saavuttamatta, päätettiin pitää aamiaisjatkot ensimmäisessä kylässä mikä aamutuimaan Caminon varteen tupsahtaisi. Niinpä muutamia kilometrejä Ponferradasta eteenpäin pääsimme tankkaamaan tuttua ja taattua bocadillo-aamiaista ja santsi kahveja. Päivän Camino-sää oli jälleen parempi kuin olisimme osanneet edes toivoa. Puolipilvistä poutasäätä, eikä ainakaan aamupäivästä vielä liiaan kuumaakaan. Aamupäivän Camino oli tasaista kuljettavaa viljelysmaiden ja monilukuisten pienien kylien läpi.

Kevätkyntö-tyylinäytteet Ponferradan viiniviljelmiltä.

Aamupäivän viininmaistajaiset El Bierzon Bodegan terassilla:)

Aamupäivän Caminon kylkeen osui myös El Bierzon viinitehdas, joka vetovoimaa emme suuremmin edes yrittäneet vastustaa bodegan imuroidessa meidät uumeniinsa..:) Tehdaskierros ei ollut ainakaan tuolla kertaa mahdollinen mutta maistiaset ja tapakset kylläkin. Puna, rose ja valkoviinit testattiin. Ei purskuteltu ja vielä vähemmän syljettiin..:) Mutta sen mitä viiniä juomalla sai selville, niin hyvät olivat bodegan antimet:)

Rio Cua.

Päivän muikeimmat maisemat osuivat lähelle Villafranca del Bierzoa.

Iltapäivän taukopaikaksi osui upea vanha rakennus sisäpihan viiniköynnöksineen. Myytävänä oli upeita käsitöitä ja taidenäyttely kulkijoiden iloksi. Tarkoitus oli ostaa tölkki colaa mutta paikan ystävällinen rouva pyysi maistamaan talon viiniä. Eikä vain yhdelle, vaan koko ryhmälle tarjottiin viinit ja tapakset..:)

Loppumatkan maisemat olivat päivän upeimmat. Myös maasto muuttui mäkisemmäksi ja iltapäivän aurinko lämmitti enemmän kuin tarpeeksi. Upeassa Villafranca del Bierzossa majoituimme ei nyt ihan hotel Californiaan mutta hotel San Fransiscoon nyt kuitenkin:)

Malla kaartamassa loppusuoralle Villafranca del Bierzoon..:)

Päivän vaelluspölyt irtoaa kurkusta parhaiten huurteisella:) On juuri saavuttu Villafranca del Bierzoon.

Ja sitten vielä jotain ihan muuta... Kun Paulalle kuuluvasta koko porukan keveimmästä repusta löytyy eniten tekniikkaa... Tietokoneita, sateliittipaikannusta, navigointia ja nokkahuilu...:) Niin lupasin laittaa kerättyä dataa liikkeistämme tänne blogiin... Kuten esim.21.4. otettiin 39738 askelta, edettiin 29,1km, oltiin liikkeellä 6:29, pysähdyksissä 1:59 ja karavaani eteni keskinopeudella 4,5km/h..:)
Askelten määrästä pidämme luonnollisesti joka ilta "kuka veikkaa lähimmäksi" kilpailun:)